Levinneisyys ja rekisteröinti
Levinneisyys ja rekisteröinti
Suomenajokoira on rotuna maamme suosituimpia. Sen levinneisyys on laaja, käsittäen Suomen lisäksi Ruotsin ja Norjan. Rodun lisääntyvään suosioon naapurimaissa vaikuttanee jatkuva menestys maiden ajomestaruuskilpailuissa, joissa mukana on myös muita ajavia rotuja.
Suomenajokoirien rekisteröintien määrä eri vuosina
1984: 5034
1986: 4161
1988: 3836
1990: 4101
1992: 4625
1994: 4216
1996: 3851
1997: 3409
1998: 3268
1999: 3364
2000: 3066
2001: 2734
2002: 2360
2003: 2290
2004: 2395
2005: 2126
2006: 2145
2007: 2129
2008: 2024
2009: 2086
2010: 1784
2011: 1577
2012: 1475
2013: 1664
2014: 1409
2015: 1618
2016: 1584
Ulkomuoto
Suomenajokoira on tänä päivänä ulkomuodollisesti varsin korkeatasoinen. Käyttötarkoituksen mukaisen rakenteen omaavaan rotumme puolesta ei tältä osin liene syytä huoleen.
Harvoin tapaa suomenajokoiraa, jonka rakenne ei käyttöä kestä. Toki esiintyy luisua tai suoraa lantiota, hajavarpaista, matalaa käpälää, lyhyttä karvaa ym. Käyttöpuolen huipuistamme suurella osalla yllämainituista vioista joku löytyy, kuitenkaan estämättä niiden menestystä käyttökokeissa.
Myönteisenä on pantava merkille ulkomuototuomariemme herääminen koiriemme säkäkorkeuden nousuun ja muuhun liialliseen raskauteen. Nykypäivänä näkee serttejä annettavan myös rotumäärityksen mukaan ihannekorkeille (urokset 57-59 cm, nartut 54-56 cm) suomenajokoirille.
Ulkomuodostakin puhuessamme tärkeää on muistaa suomenajokoiran käyttö eli lyhyesti ja ytimekkäästi: jäniksen ja ketun ajometsästys. Siksi tärkeää onkin, että ulkomuototuomarit sekä kasvattajat jalostustyössään pitävät niitä ulkomuoto-ominaisuuksia, joilla on arvoa käyttöpuolen kannalta tärkeämpinä kuin niitä ominaisuuksia, joilla sitä ei ole.
Tarkasteltaessa tilastourosten jälkeläisten ulkomuotopisteiden vuosittaista keskiarvoa, huomaamme suomenajokoiran ulkomuodon saavuttaneen määrätyn tason, kehitystä ei juurikaan enää tapahdu.
Luonne
Tiedämme luonteella olevan vaikutusta käyttöpuoleen. Käyttöominaisuudet ovat henkisiä perustuen luonteen eri osatekijöihin. Rotumääritelmän mukaan suomenajokoiran tulee olla luonteeltaan rauhallinen ja tarmokas, kielteisenä pidetään arkuutta ja vihaisuutta.
Luonteen arvostelussa näyttelyissä siirryttiin vuoden 1991 alusta numero-arvosteluun, joka antaa verrattoman mahdollisuuden seurata koirien luonteen kehitystä pitkällä aikavälillä.
Kuten tiedämme, ympäristöolosuhteilla on ratkaiseva merkitys koiran luonteen kehitykselle, varsinkin, jos ne ovat tosi kehnot, tai kääntäen mahdollisimman edulliset pennun kehittyä aikuiseksi. Ulkomuototuomarimme ovatkin haastavan tehtävän edessä ratkoessaan muutamassa minuutissa koiriemme luonteita näyttelykehissä, tietämättä koirien taustoja.
On olemassa koiria, jotka eivät viihdy näyttely-ympäristössä, viihtymättömyyden näkyessä käytöshäiriöinä. Samat koirat koetilanteessa metsässä saattavat käyttäytyä täysinkin poikkeavasti näyttelytilanteisiin verrattuna, hyväksyen vieraat ja mahdolliset muut häiriötekijät. Tänä päivänä myös ajokokeiden maastokortista löytyy luonnesarake.
Jokaisen kasvattajan on itse mielessään pohdittava, kummalle numerolle panee painoa jalostusvalintoja tehdessään. Selvää tietenkin on, ettemme selvästi näkyvää arkuutta tai vihaisuutta voi hyväksyä. Kuitenkaan emme voi ihanteena myöskään käyttökoiralla, jota suomenajokoira on, pitää ylitsevuotavaa ystävällisyyttä kaikkia vieraita kohtaan, eikä muitakaan seurakoiran luonteeseen viittaavia ominaisuuksia.
Taistelutahtoa ja särmääkin tarvitaan säilyttääksemme suomenajokoiran käyttöominaisuudet, johon mm. kova metsästysinto kuuluu.
Käyttöpuoli
Kuten jo edellä todettiin, suomenajokoiraa jalostetaan yksinomaan jänistä ja kettua ajavaksi metsästyskoiraksi. Miten sitten olemme jalostuksessa onnistuneet?
Kuumimpia keskustelun aiheita ovat olleet rotumme ajokyvyn mahdollinen lasku, olosuhteiden vaikutus urostilastoon, ikuinen aiheeton tai aiheellinen löysyyspelko.
Tunnusomaista keskustelulle on ollut suhtautuminen asioihin tunteenomaisesti. Vajavaisilla taustatiedoilla on rohkeasti luotu mielikuvia, joilla ei ole todellisuuspohjaa.
Vuonna 1995 valmistui Helsingin Yliopiston kotieläintieteen laitoksen kotieläinjalostuksen yksikön tekemä laaja tutkimus Metsästyskoetulosten periytyvyys ja käyttömahdollisuudet kotimaisten koirarotujen jalostuksessa. Tutkimuksen yhteistyöosapuolina olivat Suomen Kennelliitto ja Suomen Ajokoirajärjestö sekä Suomen Pystykorvajärjestö.
Koiraharrastajia tutkimuksen tulokset ovat kovasti kiinnostaneet. Vuosikirjassa tutkimusta hyödynnetään laajassa mittakaavassa julkaisemalla koetulosten perusteella lasketut kunkin koiran odotetut metsästysominaisuuksien jalostusarvot, BLUP-indeksit, kaikille niille suomenajokoirille, joille ne on laskettavissa jäniksenajokokeiden tulosten perusteella. Suomenajokoiran ajotaito verrattaessa muihin ajaviin rotuihin kestää kyllä vertailun. Mihinkään hymistelyyn tai ruususenuneen ei kuitenkaan ole syytä.
Tiedämme jalostusta tapahtuvan silloin, kun uusi sukupolvi kasvaa käyttöpuoleltaan entistä paremmaksi. Tärkeää on myös jo saavutetun hyvän säilyttäminen.
Suurin vastuu suomenajokoiran tulevaisuudesta lankeaa kasvattajille, jotka rodusta järjestön ja sen toimikuntien tuella ovat tehneet sen, minkä se tänä päivänä on: maailman parhaan ajavan koiran.