Levinneisyys ja rekisteröinti

Suomenajokoira on rotuna maamme suurin. Sen levinneisyys on hyvin laaja, käsittäen Suomen lisäksi Ruotsin ja Norjan. Ruotsissa rekisteröitiin 681 suomenajokoiraa vuonna 1996. Rodun lisääntyvään suosioon naapurimaissa vaikuttanee jatkuva menestys maiden ajomestaruuskilpailuissa, joissa mukana on myös muita ajavia rotuja.

Pitkällä aikavälillä suomenajokoiran rekisteröinnit kotimaassa asettuvat 3836 - 4700 koiran välille ollen 3851 kpl vuonna 1996. Suomen Ajokoira-järjestön harjoittama pitkäaikainen ja monipuolinen toiminta rotumme hyväksi on ollut omiaan lisäämään sen suosiota. Tunnustus on annettava myös aina hyvin toimitetulle, keskustelevalle Ajokoiramies-lehdelle.

Suomenajokoirien rekisteröintien määrä eri vuosina

1984: 5034
1986: 4161
1988: 3836
1990: 4101
1992: 4625
1994: 4216
1996: 3851
1997: 3409
1998: 3268
1999: 3364
2000: 3066
2001: 2734
2002: 2360
2003: 2290
2004: 2395
2005: 2126
2006: 2145
2007: 2129
2008: 2024

Suomenajokoirien lonkkakuvaustilanne 2009

Suomenajokoiria kuvattu 3925 kpl, joista A- ja B-lonkkaisia 2810 kpl = 71,6 %

Suomen Ajokoirajärjestön hallituksen ohjeet ja suositukset suomenajokoiran lonkkaniveldysplasian vastustamiseksi

Suomen Ajokoirajärjestö on lähtenyt ehkäisemään kyseistä sairautta seuraavalla suosituksella, jota toivoisi kaikkien kasvattajien noudattavan, onhan kyse tulevaisuuden perustan luomisesta enemmän kuin hetkellisestä hyödystä.

1. Vastustamistyössä käytetään virallisia Suomen Kennelliiton lonkkakuvauslausuntoja. Kuvausten yhteydessä koirat myös virallisten ohjeiden mukaisesti tunnistus-merkitään.

2. Järjestö suosittaa kuvattavaksi kaikki jalostukseen käytettävät koirat.

3. Kuvattavan koiran tulisi olla vähintään 1,5 vuotta täyttänyt.

4. Uusintakuvauksia suositellaan tapauksissa, joissa alle kaksi-vuotiaan koiran lonkissa on todettu löysyyttä, mutta nivelessä ei esiinny rakennevirhettä. Löysyydestä tulee aina huomautus lonkkakuvauslausunnon yhteydessä. Uusintakuvaus tulee tehdä 3-4 vuoden iässä.

5. Vastustamistyössä käytetään lonkkaindeksiä. Yhdistelmän lonkkaindeksin tulisi olla vähintään 200.

6. Koiraa, joka on saanut lonkka-kuvauslausunnon E, ei tule käyttää siitokseen.

7. Jalostustoimikunta ja jalostus-neuvojat kehottavat koiranomistajia kuvauttamaan koiransa. Jalostusneuvojat eivät neuvonnassa anna suosituksia kuvaamattomista koirista.

8. Lonkkakuvaustulokset ovat vuosikirjassa rekisterinumeron yhteydessä. Lisäksi Ajokoiramies-lehdessä julkaistaan uudet kuvaustulokset.

9. SAJ:n hallitus seuraa dysplasian kehitystä rodussa sekä antaa uusia ohjeita ja suosituksia tarpeen mukaan.

Ulkomuoto

Suomenajokoira on tänä päivänä ulkomuodollisesti varsin korkeatasoinen. Käyttötarkoituksen mukaisen rakenteen omaavaan rotumme puolesta ei tältä osin liene syytä huoleen.

Harvoin tapaa suomenajokoiraa, jonka rakenne ei käyttöä kestä. Toki esiintyy luisua tai suoraa lantiota, hajavarpaista, matalaa käpälää, lyhyttä karvaa ym. Käyttöpuolen huipuistamme suurella osalla yllämainituista vioista joku löytyy, kuitenkaan estämättä niiden menestystä käyttökokeissa.

Myönteisenä on pantava merkille ulkomuototuomariemme herääminen koiriemme säkäkorkeuden nousuun ja muuhun liialliseen raskauteen. Nykypäivänä näkee serttejä annettavan myös rotumäärityksen mukaan ihannekorkeille (urokset 57-59 cm, nartut 54-56 cm) suomenajokoirille.

Ulkomuodostakin puhuessamme tärkeää on muistaa suomenajokoiran käyttö eli lyhyesti ja ytimekkäästi: jäniksen ja ketun ajometsästys. Siksi tärkeää onkin, että ulkomuototuomarit sekä kasvattajat jalostustyössään pitävät niitä ulkomuoto-ominaisuuksia, joilla on arvoa käyttöpuolen kannalta tärkeämpinä kuin niitä ominaisuuksia, joilla sitä ei ole.

Tarkasteltaessa tilastourosten jälkeläisten ulkomuotopisteiden vuosittaista keskiarvoa, huomaamme suomenajokoiran ulkomuodon saavuttaneen määrätyn tason, kehitystä ei juurikaan enää tapahdu.

Luonne

Tiedämme luonteella olevan vaikutusta käyttöpuoleen. Käyttöominaisuudet ovat henkisiä perustuen luonteen eri osatekijöihin. Rotumääritelmän mukaan suomenajokoiran tulee olla luonteeltaan rauhallinen ja tarmokas, kielteisenä pidetään arkuutta ja vihaisuutta.

Luonteen arvostelussa näyttelyissä siirryttiin vuoden 1991 alusta numero-arvosteluun, joka antaa verrattoman mahdollisuuden seurata koirien luonteen kehitystä pitkällä aikavälillä.

Kuten tiedämme, ympäristöolosuhteilla on ratkaiseva merkitys koiran luonteen kehitykselle, varsinkin, jos ne ovat tosi kehnot, tai kääntäen mahdollisimman edulliset pennun kehittyä aikuiseksi. Ulkomuototuomarimme ovatkin haastavan tehtävän edessä ratkoessaan muutamassa minuutissa koiriemme luonteita näyttelykehissä, tietämättä koirien taustoja.

On olemassa koiria, jotka eivät viihdy näyttely-ympäristössä, viihtymättömyyden näkyessä käytöshäiriöinä. Samat koirat koetilanteessa metsässä saattavat käyttäytyä täysinkin poikkeavasti näyttelytilanteisiin verrattuna, hyväksyen vieraat ja mahdolliset muut häiriötekijät. Tänä päivänä myös ajokokeiden maastokortista löytyy luonnesarake.

Jokaisen kasvattajan on itse mielessään pohdittava, kummalle numerolle panee painoa jalostus-valintoja tehdessään. Selvää tietenkin on, ettemme selvästi näkyvää arkuutta tai vihaisuutta voi hyväksyä. Kuitenkaan emme voi ihanteena myöskään käyttökoiralla, jota suomenajokoira on, pitää ylitsevuotavaa ystävällisyyttä kaikkia vieraita kohtaan, eikä muitakaan seurakoiran luonteeseen viittaavia ominaisuuksia.

Taistelutahtoa ja särmääkin tarvitaan säilyttääksemme suomenajokoiran käyttöominaisuudet, johon mm. kova metsästysinto kuuluu.

Käyttöpuoli

Kuten jo edellä todettiin, suomenajokoiraa jalostetaan yksinomaan jänistä ja kettua ajavaksi metsästyskoiraksi. Miten sitten olemme jalostuksessa onnistuneet?

Kuumimpia keskustelun aiheita ovat olleet rotumme ajokyvyn mahdollinen lasku, olosuhteiden vaikutus urostilastoon, ikuinen aiheeton tai aiheellinen löysyyspelko.

Tunnusomaista keskustelulle on ollut suhtautuminen asioihin tunteenomaisesti. Vajavaisilla taustatiedoilla on rohkeasti luotu mielikuvia, joilla ei ole todellisuuspohjaa.

Parhaillaan on meneillään sääntö-toimikunnalla loppusuora uusien sääntöjen saamiseksi ajokokeisiin vastaamaan paremmin Helsingin Yliopiston kotieläintieteenlaitoksen tekemän tutkimuksen pohjalta niitä periytyviä asioita, joita pystymme koetoiminnalla saamaan esille.

Vuonna 1995 valmistui Helsingin Yliopiston kotieläintieteen laitoksen kotieläinjalostuksen yksikön tekemä laaja tutkimus Metsästyskoetulosten periytyvyys ja käyttömahdollisuudet kotimaisten koirarotujen jalostuksessa. Tutkimuksen yhteistyöosapuolina olivat Suomen Kennelliitto ja Suomen Ajokoirajärjestö sekä Suomen Pystykorvajärjestö.

Koiraharrastajia tutkimuksen tulokset ovat kovasti kiinnostaneet. Vuosikirjassa tutkimusta hyödynnetään tänä vuonna ensimmäisen kerran laajassa mittakaavassa julkaisemalla koetulosten perusteella lasketut kunkin koiran odotetut metsästysominaisuuksien jalostusarvot, BLUP-indeksit, kaikille niille suomenajokoirille, joille ne on laskettavissa jäniksenajokokeiden tulosten perusteella. Suomenajokoiran ajotaito verrattaessa muihin ajaviin rotuihin kestää kyllä vertailun. Mihinkään hymistelyyn tai ruususenuneen ei kuitenkaan ole syytä.

Tiedämme jalostusta tapahtuvan silloin, kun uusi sukupolvi kasvaa käyttöpuoleltaan entistä paremmaksi. Tärkeää on myös jo saavutetun hyvän säilyttäminen.

Tähän pystytään jalostusneuvonnan yhä tehokkaammalla käytöllä, jossa apuna käytetään ATK:ta, narttu-tutkimus ja sen antamat mahdollisuudet, unohtamatta silti aikojen kuluessa saatua kokemusperäistä tietoa.

Suurin vastuu suomenajokoiran tulevaisuudesta lankeaa kasvattajille, jotka rodusta järjestön ja sen toimikuntien tuella ovat tehneet sen, minkä se tänä päivänä on: maailman parhaan ajavan koiran.

Retkitukku Laboklin

Suomen Ajokoirajärjestö | Uusikatu 57 - 59 | 90120 OULU | Puh. 044 311 0330 | Sähköposti

Webdesign © IT-Parkki