Paula Heikkinen-Lehkonen

ajokoiralogo

Pentujen hoito ja luovutus

Jos kaikki sujuu hyvin, pentujen ensimmäiset kolme viikkoa ovat kasvattajalle hyvin helpot. Narttu huolehtii kaikesta, ja pennut hoituvat itsestään. Aina ei toki kaikki ole näin helppoa, ja ihmisen apua tarvitaan.

Jos synnytys on sujunut hyvin ja pentujen lukumäärä kohtuullinen, narttu terve ja vaistoiltaan normaali ja pennut ovat tasaisia, samankokoisia ja yhtä vahvoja, ei tarvitse kuin päältä katsoa ja ruokkia narttu hyvin ja ulkoiluttaa tarvittaessa. Tietysti on täytynyt huolehtia siitä, että sillä on riittävän tilava pentulaatikko, joka on riittävän lämpimässä ja rauhallisessa paikassa. Jos narttu näyttää selviytyvän pentujen hoidosta hyvin, ei asiaan tarvitse juuri puuttua. Sen on paras antaa ollakin rauhassa, ja vain sivusta seurata, että pennut pärjäävät. Normaali vastasyntynyt pentu on kiinteä ja lämmin, ja käteen otettaessa pyristelee. Hyvävoimainen pentu ryömii itse imemään ja se pysyy nisässä niin tiukasti kiinni, että nartun noustessa melkein nousee mukana. Vahvat pennut kasvavat ihan silmissä ja niiden maha on pyöreä.

Veltto, viileältä tuntuva pentu saattaa olla toivoton tapaus. Yleensä pennut nukkuvat silloin kun ne eivät syö. Ne nukkuvat kasassa. Jos joku pentu on laatikon toisessa reunassa yksinään, sen asiat ovat yleensä huonosti. Kun sen ottaa käteen, se onkin yleensä veltto ja viileä. Tällaista pentua on turha yrittää syöttää. Sen ruumiinlämpö on saatava ensin nousemaan. Jos ruumiinlämpö on liikaa alentunut, se ei pysty ottamaan ravintoa vastaan. Pentua voi yrittää lämmittää lämpölampun tai -tyynyn avulla tai esim. pitämällä se puseron ja ihon välissä. Usein pennussa, joka ei lähde normaalisti kehittymään, on kuitenkin vikaa, ja saattaa olla, ettei sitä kannatakaan yrittää väkisin pitää hengissä. Jalostukseen kuuluu karsinta. On luonnonlaki, että eläimille syntyy enemmän pentuja kuin mitä on tarkoitettu jäämään henkiin. On helpoin karsia huonot pennut mahdollisimman pian. Ajokoirat saavat yleensä isoja pentueita, joista on varaa ja syytäkin karsia huonoimmat. Toistakymmentä pentua on jo nartullekin raskas urakka imettää. Selvästi värivirheelliset ja mutkahäntäiset, vaikka olisivatkin vahvoja, voi karsia pois.

Heikot ja riutuvat pennut kuolevat useimmiten muutamassa päivässä, vaikka niitä yrittäisikin pitää hengissä. Huonokuntoisissa pennuissa voi olla jokin elimellinen vika, minkä takia ne joudutaan ehkä myöhemmin kuitenkin lopettamaan. Pienikokoisessa pennussa ei välttämättä ole mitään vikaa, jos se on pirteä. On vain seurattava, että isommat eivät tyrki sitä nisiltä pois, jolloin se tietenkin alkaa pian heiketä. Kokoerot tasoittuvat yleensä siinä vaiheessa, kun lisäruokintaa ruvetaan antamaan. Vastasyntyneet pennut on syytä tarkastaa päällisin puolin, ettei niissä ole epämuodostumia, kitalaki-halkioita tai esim. kannuksia. Kannukset poistetaan parin vuorokauden ikäisenä. Jos pennun imiessä maitoa tulee nenästä ulos, syynä voi olla kitalakihalkio, ja tällaista ei voi korjata.

Nartun merkitys pentujen kehitykselle

Jos narttu kuolee tai on sairas eikä pysty hoitamaan pentuja, ollaan saatu tosi isoja ongelmia. Kaikkien parasta olisi, jos löytyisi toinen imettävä narttu, joka pystyisi “adoptoimaan” pennut. Pennut voi kovalla työllä, lämpölampuilla ja keinomaidolla saada pidettyä hengissä, mutta emän merkitystä pentujen henkiselle kehitykselle ei voi korvata. Sitäpaitsi keinoruokinta ei koskaan korvaa emän maitoa täysin. Vaikka pystyttäisiinkin kehittämään ravintoarvoltaan nartun maitoa suunnilleen vastaava valmiste, emänmaidon sisältämiä vasta-aineita ei pysty jäljittelemään. Siksi pentuja ei esimerkiksi tarvitse rokottaa enemmin kuin noin 3 kk iässä, koska ne ovat saaneet emän maidon mukana tarttuvia tauteja vastaan vasta-aineita, joiden pitäisi kestää suunnilleen tuohon ikään saakka.

Kun narttu nuolee pentuja, se kiihottaa niiden ruoansulatuksen ja suolen toimintaa. Emän lämpö, haju ja turvallisuuden tunne edesauttaa pentuja kehittymään normaaliluonteisiksi koiriksi. Leimautuminen tapahtuu muutaman ensimmäisen elinviikon aikana. Pentu ikäänkuin “oppii koiraksi” emänsä avulla. Pentu, joka joutuu kasvamaan ilman emän ja toisten pentujen seuraa, kehittyy omituiseksi. Se ei ymmärrä olevansa koira.

Samalla tavalla koiran täytyy myös leimautua ihmiseen. Pikkupentuja täytyisi käsitellä, nostella ja silittää, että sopeutuisivat elämään ihmisen kanssa ilman pelkoa, epäluuloa ja aggressiivisuutta. Vaikka pennut kasvaisivatkin tarhassa tms. täytyy niiden kanssa seurustella päivittäin edes lyhyen aikaa. Niille on hyvä antaa muitakin virikkeitä kuin vain pentulaatikon seinät, ettei niistä kehittyisi “tynnyrissä kasvaneita”.

Lisäruokinta

Riippuu pentueen koosta ja emän kunnosta, milloin lisäruokinta on aloitettava, joka tapauksessa neljännellä viikolla. On muistettava, miten luonnonvaraiset koiraeläimet alkavat vieroittaa pentujaan. Emä saattaa oksentaa puoliksi sulaneen ateriansa pennuille. Jos narttusi tekee näin, se on täysin normaalia vaistonvaraista käyttäytymistä, ja pentujen voi antaa syödä. Susi tai kettu saattavat pyydystää pikkujyrsijöitä pennuilleen. Koiraeläimet kehittyvät hyvin nopeasti, muutamassa kuukaudessa. Siksi kasvuaikainen ravinto on hyvin tärkeää. Nykyiset tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka monet luuston kasvuhäiriöistä johtuvat osittain pentuajan virheellisestä ja huonosta ruokinnasta.

Koiran maito on huomattavasti tuhdimpaa ainetta kuin lehmänmaito. Maito ja vellit ovat pelkkää litkua nopeasti kasvaville pennuille. Jos haluaa keitellä vellejä, pitää sekaan lisätä ainakin jauhelihaa. Pennuille ei tarvitse keittää lihaa, eiväthän sudetkaan metsässä mitään keitä!

Vähimmällä pääsee ja pennut tulevat ravinto-opillisesti parhaiten ruokittua, kun käyttää valmiita kuivamuonia, erityisesti pennuille tarkoitettuja. Muonan voi liottaa lämpimään veteen niin, että siitä tulee puuromainen mössö, ja lisätä siihen esim. piimää ja lihaa. Piimä, viili ja jugurtti sulavat paremmin koiran elimistössä kuin maito, josta joskus koirat saavat ripulia. Koira on hyvin tapasidonnainen eläin. Mitä se pentuna tottuu syömään, kelpaa sille hyvin myöhemminkin. Siksi on syytä totuttaa pennut alusta saakka syömään kuivamuonia. Ne ovat koiria varten suunniteltuja ja sisältävät kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet, jolloin ylimääräisiä vitamiiinitabletteja ei tarvitse antaa.

Aluksi riittää kolmen viikon ikäisille pennuille kerran-pari päivässä lisäruokaa, mutta ne kasvavat pian, eikä nartun maito enää riitä, joten ruokintakertoja tihennetään. Kun pennut alkavat saada hampaita, ei narttu enää juuri niiden kanssa viihdykään. Sen voi antaa käydä imettämässä aina silloin kun se haluaa niin kauan, kuin siltä suinkin vain maitoa riittää.

Neljäviikkoisille pennuille annetaan ensimmäinen matokuuri. Vaikka narttu olisikin madotettu ennen ja jälkeen astutuksen, on pennuissa lähes aina matoja. Jos ja kun havaitaan pentujen ulosteista niillä olleen suolinkaisia, uusitaan madotus viikoittain.

Pentujen kynsiä on myös syytä leikata. Jo parin viikon ikäisillä pennuilla on terävät naskalikynnet, joilla ne raapivat emän mahaa. Samalla pennut tottuvat käsittelyyn. Kun pennut saavat hampaat, on hampaiden puhkeamista syytä seurata, jolloin mahdolliset purentavirheet havaitaan.

Luovutus

Juuri leimautumisen ja henkisen kehityksen takia pentua ei saa luovuttaa alle 7-viikkoisena. Vaikka neljä-viisiviikkoinen pentu osaakin syödä kupista, sen henkinen kehitys häiriintyy, jos se erotetaan emästä ja sisaruksista liian aikaisin.

Luovutusikäinen pentu pitää olla madotettu ja rekisteröity. Rokottaa sitä ei tuossa vaiheessa tarvitse, ellei tautitilanne niin määrää. Jos pennut jäävät kasvatuskotiin 12-viikkoisiksi ja sen yli, täytyy kasvattajan huolehtia sitten rokotuksistakin. 12 viikon iässä annetaan parvo- ja penikkatauti-rokotus. Parvorokotus uusitaan muutaman viikon kuluttua, ja silloin annetaan myös raivotautirokotus.

Kennelliitto eikä rotujärjestökään määrää pennuille hintaa. Jokainen saa pitää sitä hintaa kuin haluaa ja luulee saavansa. Monilla rotujärjestöillä on suositusluonteisia ohjehintoja, jotka usein määräytyvät vanhempien laadun mukaan. On kohtuullista, että korkeasti palkittujen vanhempien pennut ovat kalliimpia kuin palkitsemattomien. Kuuluisien, menestyneiden koirien pennuista on myös enemmän kysyntää. On reilua muita kasvattajia kohtaan pitää samaa hintatasoa kuin yleensäkin samanrotuisista ja vastaavantasoisista pennuista pyydetään.

Luovutettaessa tulee käyttää kennelliiton kauppasopimuskaavaketta. Pennuista on syytä tarkastaa purennat, napatyrät, hännät ja urospentujen kivekset. Luovutus-ikäisellä pennulla pitäisi olla kivekset laskeutuneet. Pentua, jolla on luovutushetkellä havaittavia virheitä, joilla on merkitystä näyttelymenestyksen ja jalostukseen käytön kannalta, ei saa myydä täyteen hintaan ja asiasta on mainittava ostajalle. Myöhemmin ilmenevistä virheistä ei kasvattajaa voida pitää vastuullisena, jos hän on toiminut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, käyttänyt terveitä ja tietojensa mukaan kaikin puolin hyviä koiria jalostukseen. Jos kaupasta tulee erimielisyyksiä, on paras kääntyä ensin kennelpiirin sovitteluelimen puoleen.

Retkitukku Laboklin

Suomen Ajokoirajärjestö | Uusikatu 57 - 59 | 90120 OULU | Puh. 044 311 0330 | Sähköposti

Webdesign © IT-Parkki